Sukukokous Rantasalmi 2013
Kouluneuvos Maila Rättyän Miiluun kirjoittama artikkeli Rantasalmen kokouksesta:
TUOVISTEN SUKUSEURA SAI VAAKUNAN RANTASALMEN SUKUKOKOUKSESSA
Helteinen sää helli 27.7.2013 Tuovisia, jotka suunnistivat eri puolilta Suomea Rantasalmelle. Sukukirjamme kertoo: ”Pohjois-SavoonTuovisten sukua on tullut Etelä-Savosta Rantasalmen ja Joroisten suunnalta.”Siinä syy, miksi hallitus päätti kokouspaikaksi Rantasalmen. Puheenjohtajan ja sihteerin laatimaan kutsuun vastasi 43 sukulaista ja varsinaisessa sukukokouksessa meitä oli 56 henkeä.
Lauantain ohjelma alkoi Rapion Myllyteatterissa, jossa saimme nauttia kerrassaan hykerryttävästä Kerran vielä –näytelmästä. Vaikka aiheena oli paljolti kuolema, asiaa käsiteltiin hellyttävän kunnioittavasti – sekä nauratti että itketti. Aito rakkaus siinä lopulta veti pisimmän korren.
Teatterista suunnistimme kokouspaikkaamme Kuus-Hukkalaan. Majoittumisen jälkeen pääsi nälkä yllättämään ja niinpä porukkaa alkoi tulla ravintolaan syömään. Tavattiin sekä tuntemattomia että tuttuja sukulaisia, joiden kanssa oli tosi mukava vaihtaa kuulumisia ja
ajatuksia. Illan päätteeksi pääsimme tanssimaan ja iloinen seurustelu jatkui myöhäiseen yöhön. Lämpöä oli niin paljon, että hiki irtosi jo jutellessa saati tanssiessa. Suihkut ja saunat maistuivat!
Yhdeksän aikaan sunnuntaiaamuna kokoonnuimme Rantasalmen hautausmaalle. Veimme kukkaseppeleen vanhimmalle sieltä löytyneelle Tuovisten sukuhaudalle. Tuohon hautaan oli laskettu ensimmäiseksi lähes tarkalleen sata vuotta sitten kuollut neljän päivän ikäinen Asta-vauva. Haudassa on kuusi muuta vainajaa, viimeisin on kuollut vuonna 1994.
Muutamat aamuvirkut olivat tulleet suoraan hautausmaalle pitkienkin matkojen takaa.
Hautausmaalta siirryimme messuun Rantasalmen kauniiseen kirkkoon. Seurakunnan viranhaltijoita oli paikalla vain suntio ja muilta osin messun toteuttivat Tuoviset. Rovasti Liisa Tuovinen Järvenpäästä saarnasi ja liturgina toimi pastori Markku Vihemäki Jyväskylästä. Oopperalaulaja Jorma Falck esitti messun kuluessa useita lauluja upealla
äänellään. Rakkauden ja toisista huolehtimisen teema toistui myös saarnassa ja lukukappaleissa.
Kirkosta siirryimme Kuus-Hukkalaan ”kirkkokahveille”, jonka kruunasi mansikkakakku. Kokouksen osanottajat saivat Eero Tuovisen suunnitteleman, upean rintamerkin muistoksi sukutapaamisesta. Varsinaisen sukukokouksen asioista, sääntömääräisten lisäksi, oli seuran graafisen ilmeen ja sukuvaakunan hyväksyminen mielenkiintoisin. Sain olla mukana
suunnitteluprosessissa ja siinä avautui kokonaan uusi maailma, heraldiikka. Ensimmäinen versio oli melkoisen ”sotaisa”, viisi kirvestä. Nuoremman polven edustaja totesikin: ”Sopii hyvin kuvaamaan sukutappeluita ja perintöriitoja!” Vähän samaan asiaan viittasi Tuajamateatterin esitys kokouksen alussa. Se kertoi Rutakon ensimmäisistä asukkaista. Tuovista ”ahisti”, kun lähin naapuri oli vain päivänmatkan päässä.
Vaakuna on upea: ”Mustassa kentässä hopeinen aaltokoroinen palkki; ylälohkossa kaksi kirvestä, alalohkossa kolme tähkää, kaikki kultaisia.” Vaakunan suunnittelivat lahjakkaat Tuovisen veljekset Eero ja Jari. Loistavan esimerkin vaakunan toimivuudesta saimme, kun sukuseuramme todelliselle ”työmyyrälle” Valto Puustiselle ojennettiin vaakunamme seinätauluversio. Saman taulun on saanut myös uusi kunniajäsenemme Kaarina Ruotsalainen.
Sukuseuran hallitukseen valittiin entisistä Anja Lindholm-Ventola Laitilasta ja Pentti Tuovinen Järvenpäästä. Muut jäsenet ovat Erkki Falck Paimiosta, Jorma Partanen Keravalta, Pirjo Tuovinen Iisalmesta, Seppo Tuovinen Kuopiosta, Sirkka-Liisa Tuovinen Helsingistä sekä Markku Vihemäki Jyväskylästä. Hallitus valitsee keskuudestaan seurallemme
puheenjohtajan.
Kokouksen päätyttyä alkoi ruokailu, jonka jälkeen kukin suunnisti ”vapaassa järjestyksessä” omille kotiseuduilleen. Innokkaimmat halasivat useammankin kerran ja yleisesti toivottiin, että tapaamme taas kolmen vuoden kuluttua varsinaisessa sukukokouksessa. Ja nähtäväksi jää, mitä jännää uusi hallitus keksii välivuosille!
Hyvät Sukulaiset, kiitos Teille mukanaolosta! Oikeastaan kävi aika hyvä ”säkä”, kun satuin syntymään juuri Tuovisten sukuun. Maija Paavilaisen sanoin: ”Ei lopultakaan ole tärkeää, miltä se näytti, vaan miltä se tuntui.” Iloisiin tapaamisiin.